Kerta kiellon päälle.

Parit kukkakuvat on vielä ihan pakko pistää, vaikka vähän jo lupailinkin, että kauden viimeiset on esitelty.
Nytpä tulikin niin mukavia syysylläreitä, että haluan ehdottomasti jakaa ne teidän kanssanne.

Toinenkin siemenestä kasvatettu daalia avasi viimein kukkansa. Mikä karkki! Ensimmäinen oli keltainen, eli ei niin kiva.

 

 

Erityisen suuresti ilahdutti kuitenkin tämä. Nyt konnantatar on ilmiselvä konnantatar, eikä mikään kurja rikkaruoho.

Otin Viherpeukaloihin yhteyttä heti rikkaruohodiagnoosin tehtyäni. He sieltä asiallisesti ja ystävällisesti tarjosivat erilaisia vaihtoehtoja hyvittääkseen vahingon. Halusin saada uudet taimet ja hyvin nopeasti sainkin.

Oikein hienoa asiakaspalvelua, sanoisin!

 

 

Suloista sunnuntaita ja iloa alkavaan viikkoon!

Pipoja pienelle.

Todetaanpa jälleen, että nyt on aivan selkeästi syksy. Sen tietää siitä, että yhden naisen pipotehdas on taas aloittanut toimintansa. Kun tehtailu lähtee käyntiin, ensimmäisenä jonossa on muuan pieni, vielä kasvava kupoli.

Vaaleanlilan kukkapipon virkkasin mätsäämään neidin kumppareihin. Raidalliseen tupsupipoon koitin tuhlata kaikki mahdolliset jämät, jotka väriensä puolesta edes jotenkin sopisivat toistensa seuraan. En onnistunut - kyllä niistä pikkukeristä vielä ainakin yhden pikkupäähineen saa!

 

 

 

Tein myös ruttumallisia trikoopipoja. Violetti on polyestervelouria, muut puuvillaisia. Kukkaraitapipo oli joskus kukkaraitapotkupuku ja sydämelliseen käytin vanhaa paitaa, jonka rinnukseen kissa oli kummallisen hellyydenosoituksensa seurauksena jättänyt kynnenmentävät kolot.

 

Kivoja ja rentoja trikoopipoja voisin haluta myös itselleni. Kas kun isompikin kupoli meinaa paleltua aamuisin, mutta villamyssy tuntuisi jotenkin niin ällöttävän talviselta..

Mukavaa viikonjatkoa ja pitäkää päät lämpöisinä!

Yöpöydät, joita kannatti odottaa.

Sisätiloissa alkaa kummasti viihtymään, kun ulkona viilenee. Tai pahimmillaan tuulee ja sataa vaakatasossa kaikista ilmansuunnista yhtä aikaa. Selkeästi syksy.

Vaan eipä haittaa niin kauan kuin on tekemistä!

Tuunailun kohteeksi joutuivat tällä kertaa yöpöydät, jotka hankin joskus aikoja sitten jostain kalustekaupasta jonkin malliston loppuunmyynnistä, kun tosi edukkaasti sain. Tuumasin, että kyllä niitä hetken jaksaa katsella, eikä meillä ennen näitä minkään sorttisia yöpöytiä ollutkaan. Ikinä en näistä oppinut tykkäämään (en tosin olettanutkaan niin tapahtuvan), mutta jotenkin se hetki venähti melko tarkalleen kahdeksi vuodeksi.

Höyhenenkevyt häpeäntunne.. Kaksi vuotta?!

Mutta hyvää tunnetustikin kannattaa odottaa! Kannatti myös hautoa ideoita, näistähän tuli oikeastaan aika hienot.

 

 

 

 

 

 

Pöytien rungot saivat ylleen iki-ihanaa mattamustaa sprayta. Kansilevyt vetäisin pähkinän sävyisellä petsilakalla, laatikon etulevyn ja välissä olevan tason päällystin liimaamalla niihin vanhan kirjan sivuja. Halpiskaupasta löytyi vielä kivat pikku kyltit laatikoihin.

 

 

Syksy onkin toisaalta ihan hyvä juttu..

 

Mukavaa torstaita teille!

Viimeisiä.

Jollei mitään ällistyttävän ihmeellistä tapahdu, luulen, että nämä kuvat esittelevät tämän kauden viimeisiä kukkasia.
Kauniita, värikkäitä, ilahduttavia, yllättäviäkin.

Loppusyksy mennee perustellessa, parannellessa ja laajennellessa penkkejä. Ja istutellessa kukkasia ensi kautta ajatellen. Sipuleita ainakin ja mahdollisesti myös taimia, jos sattuu sopivaan aleen sopivaan aikaan. Syyskylvöjäkin pitäisi tehdä ja kerätä kesäkukista siemeniä talteen. Puuhaa riittää siis!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viimeiset hellepäivätkin taidettiin viettää. Löytyipä myös vika voikukka! Tytön lemppari, etenkin se puhallettava malli.

 

 

Raikasta ja rentoa syysviikonlopun jatkoa kaikille!

Liljani mun!

Nämä ihanuudet ansaitsevat ihan oman postauksensa. Heinäkuussahan ensimmäiset jo kukkivat, mutta halusin odotella viimeisiäkin, paria tänä keväänä istutettua tyyppiä, jotta voin heidätkin kuvata ja esitellä kaikki yhdellä kertaa.

Tästä se alkoi, mun suuri ja aina vain kasvava rakkauteni liljoja kohtaan. Punaisen planeetan kaunottaresta.

Pyhästi vannoin hankkivani lisää.

 

LA-hybridililja 'Red Planet'.

Viime vuonna kasvoi myös äitini entiseltä palstalta saatua tiikerililjaa. Keväällä ostin sille kolme saman sortin kaveria.

Syksyllä oli joku huippuhyvä tarjous ja joku kiva kaupanpäällinen. Lähes saman nimiset, lähes saman näköiset. Pikkuisen tylsiä ovat, jos totta puhutaan, mutta mukavia "jokapenkin täytekukkia" jollei muuta!

Matala värililja 'Reinesse'.

Oriental-lilja 'Raindance'.

Ja sitten oli se ihan hävyttömän hyvä tarjous. Ihan viime tinkaan. Hieman hankaluuksia näillä tuntui olevan, eikä aivan jokaisesta sipulista mitään tainnut tullakaan, mutta mielettömän upeita ovat nämä yksilöt.

 

Kerratut Oriental-liljat.

Keväällä törmäsin mielenkiintoiseen nimeen: puulilja. Korkea, pensasmainen ja tuoksuva, näin kerrottiin. Toistaiseksi vain viimeinen piti paikkansa. Kauniita ovat kuitenkin ja toivottavasti tulevina kesinä nimensä veroisia!

 

Puulilja 'Montego Bay'.

Puulilja 'Purple Prince'.

 

Montego Bayn sipulipussiin oli joutunut myös tällainen siro, raidallinen lilja. Hauskan näköinen, mikä ikinä onkaan.



Vaikka en keltaisesta väristä pidä, oli seuraava söpöläinen ehdottomasti hankittava. Eikös olekin aika raikas näky?

Itämainen hybridililja (?) 'Pearl Jennifer'.

Hyvin paljon samaa näköä on tässä yllärissä, jota en varmasti ole istuttanut ja joka kuitenkin muuan penkistä nousi. Siirsin tämän pari päivää sitten toisaalle ja pieni sipuli oli sen näköinen, kuin olisi emostaan eroon joutunut sivusipuli. Mies mainitsikin, että on hän tainnut tällaisen kukan joskus aiemminkin nähdä. Hmm..

Lopuksi tämän hetken suosikkililjani. Tässä on kaikki ominaisuudet tuoksua myöten erittäin kohdallaan! Hieman nuokkuva, torvimainen muoto on mielestäni hyvin kaunis, samoin suloisen vaaleanpunainen sävy.

 

Valkolilja 'Pink Heaven'.



Ja ensi kesänä taas muutamat lisää..

Millaiset liljat ovat teidän mieleenne vai oletteko kaikkiruokaisia? Vai voisiko olla mahdollista, että joku ei liljoista ollenkaan tykkää?

Kaunista viikkoa kaikille!