Viherryksiä.

Ihan alkuun: en ole unohtanut lupaustani keinutuolista!

Sitten varoitus: nyt tulee pitkä, viherpainotteinen postaus.

 

 

 

 

Täällä tapahtuu taas vihreitä! On koulittu, on laiteltu kukkakeppiä ja kiemurtelutukea, on väkisin tehty lisätilaa jatkuvasti kasvaville kasvikavereille. Ihan tavallista kukkapöljäilyä siis.

 

Ensimmäisessäkin kuvassa poseeraava mustasilmäsusanna hengailee lajitoverinsa kanssa tällaisessa amppelissa, jonka tein sisalnarusta ja tapetilla päällystämistäni säilyketölkeistä, ja jonka sitten ripustin verhotankoon. Tapetit liimasin paksulla kerroksella kosteudenkestävää erikeeperiä. Kenties tämäkin on vihreää, hieman toisella tavalla vaan?

 

Susannasta tulikin mieleen: talvetusyritys jäi nimenomaan yritykseksi talvettaa. Oletan, että ne olivat liian vähässä valossa, mutta eipä tuo niin kauheasti haittaa, kun uutta on tulossa.



 



Tölkeistä saakin tosi ihania ruukkuja! Kivaan ruosteeseen ne saa nopeasti esimerkiksi liottamalla tai vähän hitaammin jokusen viikon ulkoiluttamalla. Näihin tein reiät pohjaan ja yläreunaan siten, että täytin tölkit vedellä ja laitoin pakkaseen, jonka jälkeen pamautin rei'itykset umpijäisiin tölkkeihin naulalla ja vasaralla.

 

Kiepautin tölkkien ympärille pari kierrosta narua, jonka päät vein läpi niistä yläreunan rei'istä ja sidoin tiukkaan solmuun. Ajattelin, että kukkatölkit voisi sitten kesällä laittaa vaikka s-koukuilla niihin viime syksynä nikkaroimiini "kukkapenkkeihin" roikkumaan ja kasvamaan pitkin verkkoselkänojia.

 

Tulisi aika hempeä selkänoja: näissä on valkoista susannaa ja pastellisävysekoitus-päivänsineä.

 

 

 

Koska kukkaa alkaa olla oikeasti niin paljon, että tila alkaa olla oikeasti lopussa, tein tuoleista ja parista lastulevynpätkästä tilapäistason ruokapöydän ja eteläikkunan väliin. Tämä kuva on kyllä otettu muutama päivä sitten, eikä ihan vastaa tämänhetkistä tilannetta. Mutta kuitenkin, ymmärtänette idean..

 

 

 

 

Seuraava kylvös on vaihtanut maisemaa melkoisen radikaalisti. 1. eli yhdellä tikulla merkattu rivi on kilpiangervoa ja 2. eli kahden tikun rivi rauniokilkkaa. Molemmat ovat syksyllä/talvella ulos kylvettäviä, ainakin käyttämäni ohjelistan mukaan, joten hankeen menivät. Pidin kylvöstä ensin sisällä muutaman päivän, sitten peitin ohuella kankaalla (harsoa en löytänyt, mutta kai tuokin menee) ja verkolla, joka toivottavasti toimii kissasuojana lumen sulettua. Kunnon kerros valkoista töhkää päälle ja sinne jäi, autokatoksen suojaisalle ja puolivarjoisalle nurkalle.

 

En ihan tiedä, teenkö tämän edes suurinpiirtein oikein, vaiko alusta asti aivan väärin. Ehkäpä se sitten kesällä selviää?

 

Vuorenkilvet ovat muuten edelleen jääkaapissa. Saavat ollakin vielä hetken.

 

 

 

Vaikka osa kylvöksistä menikin pihalle, lisätila on ollut ehdottoman tarpeellista ja tulee kohta olemaan entistäkin tarpeellisempaa, näitä itäneitä nimittäin riittää! Tomaateista itivät kaikki, myös se viides eli vahinkolapsi (sori, rumasti sanottu!), josta luultavasti luovun. Jos raaskin. Myös yksi paprika neljästä on nostanut pienen sievän päänsä mullan pintaan. Toivottavasti nousee vielä edes toinen.

Viime kaudesta viisastuneena koitan nyt mennä tällä kohtuulinjalla. Ihan jo siksi, ettei tule sitä kiusausta/pakottavaa tarvetta säästää ja koulia useampaa kymmentä yksilöä. Ja jotta saisin kaiken mahtumaan siihen mun minimini-kasvariini.

Punarevonhäntä on itänyt hienosti ja osa on jo koulittukin. Jännän punertavia ovat jo nyt. Orvokkeja luulin saavani vain yhden ainokaisen, mutta eilen ilokseni hoksasin pienen mattimyöhäsen, joka yön aikana olikin jo tehnyt sirkkalehdet!

 

Sirkkalehdet on hänelläkin. Eikä sitten justiinsa muuta olekaan. Hän on keijunmekko, sikäli kun hänet sieltä mullan seasta erotatte. Hän on ollut noin olemattoman pieni itämisestään lähtien, ja se itäminenhän on tapahtunut jo aikaa sitten, vähän sen tammikuisen varaslähtö-kylvön jälkeen.

Valoa, vettä ja rakkautta hän on saanut, mutta mitä muuta hän vielä saattaisi kaivata, että kasvaisi?

 

 

Keijunmekosta huolimatta luulen, että viherpeukaloni alkaa ainakin jossain määrin olla hakeutunut oikealle paikalleen! Tai ainakin olen oppinut virheistä. Ainakin vähän.

 

Ainakin sen verran, että tänä vuonna esikasvatan zinniaa eli oppineittenkukkaa ja näinollen uskoisin, että sillä on huomattavan paljon paremmat menestymismahdollisuudet kuin viime vuotisilla raukoilla. Koulin zinniat valmiiksi isohkoon ruukkuun, toivottavasti tykkäävät.

 

Daaliat ovat ehtineet jo ihan kivan kokoisiksi. Olin jotenkin ajatellut, että kyseisen kukan kasvattaminen siemenestä olisi hankalaa, kun tavallisimmin tarjolla on vain juurakoita, mutta hyvinhän tuo on sujunut! Paljon helpompaa kuin monen muun kokeilemani kukan kanssa!

 

 

 

Helposti tuntuu kasvavan mökinihmekukkakin, johon tutustuin viime kesänä Geraniumin ansiosta. Hänen kasvattinsa olivat niin ihastuttavia ja mielenkiintoisia, että kun siemeniä löysin, heti ostin ja pian kylvin.

 

Onkohan tässä nyt mahdollisesti erivärisiä kukkia tiedossa, kun on sävyeroja noissa taimissakin?

 

 

 

Kukkalyhtyihin taas ihastuin Hannalassa ja olihan niin hienoa ideaa sovellettava johonkin. Virittelin tehtävään yhden niistä taannoin saamistani romuista ja aika nätti koti siitä tulikin miinanköynnöskaksikolle!

 

Huomasinpa sellaista, kiitos auringon, että on sitten lievästi sanottuna likaiset ikkunat! Kukahan ne viitsisi pestä..



 

 

 

Miinanköynnöskin oli mulle entuudestaan täysin tuntematon. Nimeenkin törmäsin vasta, kun törmäsin jossain nettikaupassa sen siemeniin. Ipomoea quamoclit lukee pussissa, mutta Wikipedia puhuu Ipomoea lobatasta. Elämänlankoihin se siis kuitenkin kuuluu, jos olen oikein ymmärtänyt.

 

Kauniin muotoista lehteä pukkaakin jo eräs näistä mukavista, uusista tuttavuuksista.

 

 

Lehteä tekee vihdoin myös kelloköynnös, jonka sirkkalehtivaiheeseen jämähtämistä kuun alussa ihmettelin. Suloisen kiemurainen olemus hänellä. Siemeneensä jumittunutta autoin vähän, mutta ei se siitä juuri mitään tuumannut, vaan möllöttää nyt ilman siementä.

Myöhemmistä kylvöistä iti kaksi neljästä. Yksi sirkkalehdessä ja toinen siemenjumissa. Niinpä niin..

 

 

Riippapelargoneistani toinen taisi tehdä yllärikuoleman. Eloonjäänyt on onneksi todella hyvinvoivan oloinen, jämäkkä ja voimakkaan vihreä. Päätin just, että sille pitää ostaa kaveri (tai vaikka useampikin) sitten kesällä, ettei sen tule suru.

 

 

 

Tämän aamuaurinkoisen viherryksen myötä toivottelen kaikille hyvää illanjatkoa ja lisää aurinkoisia aamuja!



Kymmenen kaaoksen kesyttäjää.

Nämä kesyttäjät eivät valitettavasti yhtään helpota sitä keittiön vihreää kaaosta, mutta oman askartelunurkkaukseni ikuista sotkua sitäkin enemmän. Väsäilin erilaisia säilytysbokseja sekalaiselle pikkutilpehöörille, jota todellakin riittää. Mikä parasta, sain hyödynnettyä osaan bokseista sellaista kertaalleen käytettyä materiaalia, jonka tavallisesti luokittelen ihan vaan roskaksi! Taas osaa katsella tiettyjä juttuja hieman uudella tavalla!

 

Tässäpä näitä siis, vähän sekavassa järjestyksessä tosin..



 

 

Konvehtirasioista tulikin ihan mahtavan hyviä krääsälaatikoita. Yllättävän työläitä tuunattavia kyllä olivat, rasiat on käsitelty jollain tavalla joka pinnalta ja niitä pintoja löytyikin sitten liian monelta kantilta. On maalia, tapettia, sivuja vanhasta kirjasta, lisää maalia, washi-teippiä.. Pari lootaa jäikin vielä jemmaan, mutta en tiedä, haluanko ihan heti kohdata sitä vaivan määrää tai uudistaa niitä ainakaan näin perusteellisesti.

Vinkkinä täytyy vielä sanoa, että nämä voisivat toimia lahja- tai korurasioinakin.

 

 

Nurkkauksessani seikkailee pikkutavaran lisäksi karmea määrä erilaisia paperilappusia. Löytyy muistilistaa, kuittia, korttia, valokuvaa, tapetinpalaa ja vaikka mitä muuta. Tai siis pitäisi löytyä. Saattaa löytyä, jos hyvin käy. Löytyy jos ja kun löytyy. "Kyllä se täällä jossain on!"

 

Lappuset ovat aina hukassa kaiken muun alla tai muuten vaan niin totaalisen väärässä paikassa. Se ei ole yhtään kivaa.

 

Ykkösen ja kakkosen eli lehti-/paperikoteloiden idean bongasin muistaakseni Tee-se-itse-naisen sisustusblogista. Siellä on muuten tosi paljon muitakin kekseliäitä ideoita ja hienoja toteutuksia, kannattaa tutustua!

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan tapahtui näin: leikkasin mysli- ja suodatinpussipaketeista yläosat viistoiksi ja päällystin kotelot kirjan sivuilla. Teippiä reunaan ja siinä se. Seiskasta ei ole ennen -kuvaa, mutta se on vähän tukevampi pahvilaatikko, jonka sisuksen maalasin ja ulkopuolen päällystin samaisilla sivuilla.

Boksit 3-6 löysin joulun jälkeen alennuksesta, eli kai ne on oikeasti tarkoitettu lahjarasioiksi, mutta kelpaavat varsin hyvin muuhunkin käyttöön. Ne eivät tarvinneet muuta kuin numerolaput. Numerointi tuo mukavaa järjestelmällisyyttä ja järkevyyttä säilytykseen, ja helpottaa ainakin minua muistamaan tavaroiden paikat paremmin.

Voisi varmaan luulla, että nyt on siisti nurkkaus. Hahah, just! Ihan törkeän hävytöntä huijaustahan tämä on.

Työpöydän alus pursuilee kankaita, jotka odottavat ompelua, mutta en pääse ompelukoneelle, koska pöydällä on esimerkiksi keinutuoli. Tuoli on ollut hiomista vaille valmiina pari päivää ja mainitsen tämän nyt ihan siksi, että loisin itselleni pienen paineen hoitaa homman alta pois. Miksi ihmeessä se on niin usein niin hankalaa?

LÄHIAIKOINA TULEE SIIS JUTTUA KEINUTUOLISTA! Karjaiskaa mulle, jos ei ala kuulua.

Ihanaa torstain jatkoa kaikille!

Naulakkoa ja lämmikettä.

Vähän taas kesti aloitetun työn loppuun tekeminen. Tällä kertaa kyseessä oli haitarinaulakko, jonka löysin kirpparilta jo viime kesänä ja jota syksyllä ryhdyin fiksailemaan. Naurettavinta on ehkä se, että naulakko ei kaivannut muuta, kuin liimaa, maalia ja hiontaa, ja silti se on vasta nyt valmiina seinällä. Mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan?

 

 

 

 

Ennen käsittelemätön puinen naulakko sai siis pintaansa mattavalkoista sprayta. Jostain syystä maalin tarttumisen kanssa oli ongelmia, joten koitin tehdä epätasaisuudesta tarkoituksellista ja päädyin hiomaan maaliin "kulumia". Onko tämä nyt sitten shabby chic?



Naulakko tuli tulevaan tytön huoneeseen söpöilemään. Siihen voi ripustaa vaikka päivän asun, leluja tai jotain kivoja koristeita. Ja sitten joskus, kun tyttö on vähän isompi tyttö, hän voi laittaa siihen esimerkiksi korut esille.

 

 

 

Ihan kaikkea en sentään noin hitaasti tee, toiset työt onneksi valmistuvat melkein heti. Kodinhoitohuoneen seinällä oli tuollaiset ei nyt varsinaisesti rumat, mutta ehdottomasti tosi tylsät vaatekoukut varmaankin liki vuoden ajan.

 

 

Kyllästyin katselemaan niitä ja muutama päivä sitten sain idean, jonka toteutinkin poikkeuksellisesti saman tien.

Tein koristelätkät samalla tavalla kuin lautataulujen vastaavat. Vanhat muffinssivuoat, erikeeperiä, tulostetut laput ja sitä rataa. Lätkät kiinnitin koukkuihin kontaktiliimalla. Näin on paaaaljon hienompi!

Pihan puolella tuo tyhmä lumi ei ota sulaakseen ja lisäksi kylmyys meinaa tulla tupaan asti. Jatkuvasti viluisten varpaitteni iloksi posti toi ihanat töppöset, jotka äskettäin voitin punatukan arvonnassa. Olen muuten aivan rakastunut näihin, ovat jalassa koko ajan! Kiitos Pepi tätäkin kautta!

Mainostan nyt vielä, rakastunut kun olen, että jos joku tällaisista töppösistä kiinnostui, niin täältä kannattaa katsoa.

 

 

Kivaa viikonlopun jatkoa kylmästä huolimatta!

Kevätkorit!

Mua ei varmaan pitäisi päästää edes tavalliseen ruokakauppaan. Siinä on sellainen suuri riski, että mukaan lähtee jotain aivan muutakin kuin sitä ruokaa. Varsinkin, jos heti sisään astuessaan väkisinkin näkee isot hyllylliset täynnä erilaisia, toinen toistaan kauniimpia kukkia.

Näistä pikkuisista ruukkunarsisseista en oikeastaan edes kummemmin tykkää, mutta jotenkin tuo liiallinen valkoinen sonta tuolla pihalla aiheuttaa sen, että sitä alkaa ajatella keväisempiä paetakseen varsin kylmää todellisuutta. Helpostihan siinä heikompi sortuu hankkimaan jotain värikästä! Puolustuksekseni mainittakoon vielä, että nämähän voi istuttaa pihalle penkkiin sitten, kun se sonta on sulanut..

 

Ostin siis kolme ruukullista sittenkin aika kivoja narsisseja aikomuksenani saada ne kaikki mahtumaan yhteen ja samaan koriin. No eihän ne mahtuneet, mutta eipä haittaa. Sainkin kevättä kahteen paikkaan!

Isompi kori toivottaa meidät ja vieraamme iloisesti tervetulleiksi eteisessä. Pajunkissaoksat ovat viimekeväisiä. En todellakaan tiedä, miksi olen niitä säästellyt, mutta pääsivätpä nyt ihan fiksuun käyttöön. (Lupaan heittää ne menemään, kunhan ovat aikansa tässä tehtävässä palvelleet!) Fiksuun käyttöön pääsi muuten myös tuo kori, joka oli yksi niistä edellisen postauksen romuista.

 

Pienempi kori narsisseineen oli pakko tunkea viemään tilaa sattuneista syistä jo valmiiksi melko täydeltä keittiön pöydältä. Vei tilaa tai ei, niin onhan se siinä hurjan sievä.

Heti tuli paljon keväisempi olo, ja aurinko armaskin paistelee niin ihanasti! Keväistä oloa ja aurinkoa teillekin!

Yhden romu, toisen aarre.

Näin tiesi myös anoppini, joka jossain yhteydessä oli törmännyt seuraaviin tavaroihin, joita uhkasi kaatopaikkakohtalo. Hän pelasti jollekin toiselle kelpaamattomat romut ja toi minulle.

 

 

 

 

 

 

 

Minullehan kelpaa, kiitti vaan anoppi! Osa näistä on jo valmiiksi erittäin kelpoa tavaraa: siis eihän esimerkiksi ruukkuja voi koskaan olla liikaa! Kaikelle muullekin löytyy varmasti hyvä käyttötarkoitus ja oma paikka, kunhan vähän tuumailen ja tuunailen.

Hyvää tätä päivää kaikille!

Lautataulut erä 2.

Mulla oli jemmassa vielä muutamia joulukuussa lumesta pelastettuja ja putsattuja jämälautoja, joista silloin tein perhos- ja korentoaiheisia tauluja. Tällä kertaa tein kukkatauluja.

Kukkakuvat löysin koneelta samasta kansiosta kuin ne ötökkäkuvatkin, mutta alkuperää en muista, enkä etsimälläkään netistä enää löydä. Tulostin kuvat tavalliselle kopiopaperille, osaa vanhensin kahvilla ja liimasin erikeeper-vesi-seoksella lautoihin. Sudin liimaa paperin päällekin, jotta lopputulos olisi kestävempi.

Nämä taulut halusin seinälle ennen kuin laiskistun ja alan sommittelemaan niitä mihinkään tasoille. Silmukkaruuveja, pellavanarua ja puuhelmiä kehiin, ruuvia seinään, siinäpä se.

Koska ruuvinkannat eivät ole mitään kauneinta mahdollista katseltavaa, piti niiden piilottamiseksi keksiä vielä jotain pientä ja nättiä. Onneksi muistin, että sain taannoin äidiltäni ison kasan vanhoja muffinssivuokia, ja päätin kokeilla, mitä niistä saisi aikaiseksi.

 

 

Samoja kukkakuvia pienempinä, paksut kerrokset erikeeperiä väliin ja päälle, metallilankaa maalarinteipillä taustapuolelle, valmista.

 

 

 

Haiskoon omakehu, mutta mun mielestä näistä tuli ihan älyttömän ihanat!

 

 

Keväistä sunnuntaita teille ja kaikkea hyvää alkavaan viikkoon!

Kevät on kaaoksen aikaa.

Kyllähän se nyt on jo kevät, eikös? Näin mä tuumailin ja laskeskelin. Maaliskuun on vaan oltava ensimmäinen kevätkuukausi, oli lunta tai ei. Näin myös väittävät ainakin värinokkoset, jotka ovat ihanaisen auringonvalon voimalla saaneet upeat värinsä takaisin ja kasvaneet käytännössä kiinni ikkunaan.

Kyllä, kevät, ihan selvästi!

 

 

Alavasemmalla on hyvänä esimerkkinä vielä melko harmahtava lehti. Suunnilleen sen sävyisiä eli aika sävyttömiä nokkoset olivat läpi pimeimmän ajan. Yhden nokkosen kanssa kävi talven aikana vähän kummallisesti: yleensä ne eivät juurikaan ota nokkiinsa siirtelystä, mutta erään reppanan jouduin vaihtamaan ikkunalta toiselle ja se päätti lopettaa ennen niin loistokkaan elämänsä siihen paikkaan. Harmillisesti se sattui vielä olemaan sellaista väriä, jota mulla ei ollut kuin se yksi ainoa. Noh, näitä aina välillä käy.

 

Vielä värikirjoakin varmempi kevään merkki on seuraava sekasorto, käsittämätön kaaos keittiössä.

 

 

Kaiken tuon ruukun, mullan, kannun, lusikan, taimipurkin, elmukelmun, koristekiven ynnä muun roinan alla on meidän ruokapöytä. Olen pikkuhiljaa aloitellut esikasvattelun ohella myös viherkasvien (joiden päälukua en uskalla laskea) mullan- ja ruukunvaihdot, ja eihän niihin hommiin ole parempaa työskentelytasoa kuin se (onneksi suuri) pöytä.

 

Keittiö on muutenkin tämän talon ehdottomasti paras huone kasvattelutarkoituksiin. On tasoa, eteläikkunaa ja pitkä ikkunalauta. Tämä toki hankaloittaa sellaisia keittiössä tavallisemmin tapahtuvia asioita, kuten kokkailua ja syömistä..

 

Hannalassa oli muuten hyvää pohdintaa ja mielipiteitä erilaisista ja -merkkisistä multalaaduista, käykää vilkaisemassa!



 

 

 

Kevääseen kuuluu tietysti myös koulimisia, kylmäkäsittelyitä ja kylvämisiä.

 

Koulinnasta ei sen enempää, ei kai siinä mitään kovin mielenkiintoista ole. Maininnan ansaitsevat nyt vain kollaasin ylimmissä kuvissa olevat kelloköynnökset, jotka ovat hassusti jässähtäneet omiin vaiheisiinsa: toinen jäi jumiin siemeneensä ja toinen ei pääse sirkkalehteä pidemmälle. Vaikka itävyys tuntui olevan hyvä tai jopa ihan kehaistava, seitsemästä viisi heitti henkensä ja pistin lisää tulemaan. Mummonpalsamilla alaoikealla vaikuttaisi olevan sama ongelma, vai onkohan vika kenties kasvattajassa..? Keisarinelämänlangasta ei ole pahaa sanottavaa.

 

Kylmää saavat vuorenkilven siemenet, jotka itse keräsin. Lykkäsin ne jääkaappiin itämisen toivossa, kun mullasta ei meinannut puskea yhtään mitään. Toivottavasti toimii! Jännittää! Kylmäkäsittelyyn pitäisi laittaa myös kilpiangervoa, kunhan ehdin, viitsin ja jaksan.

 

 

 

 

Uusimpia kylvettyjä aiheuttamaan lisää kaaosta:

 

• Zinnia valkoinen
• Mökinihmekukka -sekoitus
• Miinanköynnös 'Feathers Red'
• Mustasilmäsusanna valkoinen ja keltainen
• Punarevonhäntä 'Red Tails'
• Isoköynnöskrassi 'Cobra'
• Päivänsini -sekoitus
 

Vielä olisi joitakin kylvämättä, varmasti tärkeimpinä niistä tomaatti ja paprika. Ja tilahan alkaa olla jo nyt aika vakavasti loppumassa. Mutta ehkä hätä lisätilaa keksii? Joo, keksii se.

 

Tässä pientä karvaista kouraansa kohti aurinkoa ojentelee tarhasalkoruusu. Miten söpö!





 

 

Verenpisarakin nauttii valoisasta ikkunapaikastaan uusissa mullissa ja ilman pahimpia risuja. Risusten tilalle tulee joka päivä enemmän ja enemmän vihreää. Kevään merkki lienee tämäkin. Myös riippapelargonit saivat uudet mullat ja isomman, yhteisen ruukun. Vahingossa pakastumaan joutuneet pelakuut olivat auttamattoman kuolleet, hei hei vaan.

 

 

 

 

Melkein hävettää sanoa, mutta eipä oikeastaan haittaa, vaikka kukkamäärä väheni niillä kahdella. Tai vaikka sen yhden daalian talvetus meni niin mönkään, että home oli pieni paha verraten mätään, mitä yllättävän isoksi kasvanutta juurakkoa kaivelemalla löysin.

 

Ihan totta, täyttä on. Ja lisääkin "pitäisi" tosiaan saada. Sanonpa taas, että hullua, mutta ah niin ihanaa!

 

 

Hyvää viikonloppua ja maaliskuuta kaikille! Vai joko uskaltaisin toivottaa kevättä?

Uskallan. Mahtavaa kevättä!