Sisustelua saunalla.

Koska kesäisin meidän pihasaunamme lämpenee tavallisesti ainakin kahdesti viikossa ja sinne hyvin usein jäädään itse saunomisen lisäksi oleskelemaan, olen koittanut tehdä jäähyhuoneesta mahdollisimman mukavan ja viihtyisän. Tämä lienee taas niitä pitkäaikaisprojekteja, joita puuhaan pikkuhiljaa pala kerrallaan ja joiden ainaiseen keskeneräisyyteen on tyytyminen.. Tässä kuitenkin muutamia kuvia saunan tämänhetkisestä sisustuksesta ja tunnelmasta.

 

 

 

 

Klapilaatikkoon sain inspiksen ensin Geraniumin kasvihuonelaareista,

sitten siitä tosiseikasta, että paljain varpain on harvinaisen ikävää astua puusta irronneeseen roskaan.

Sitä roskaa on myös harvinaisen ikävää siivota. Tosiseikka tämäkin.

 

Minkään sortin laatikkoa ei siis aiemmin ollut, vaan puut pyörivät pitkin lattiaa,

eli todelliseen tarpeeseen tuli!

Paneelit ovat tuplakierrätettyjä, olivat viimeksi palstaa rajaamassa

ja siksi vähän savisen näköisiä pesuyrityksistä huolimatta.

 

Tila on melko pitkä ja kapea, ja siksi hieman haastava sisustaa (ja kuvata).

Hakusessa on vielä ainakin matto, mielellään vaalea ja pyöreä, ihan tuohon etualalle.

Sillä voisi saada hämättyä tilan mittasuhteita.

 

Huoneessa oli aiemmin hirmuisen pitkä, kirjava räsymatto.

Se oli kyllä upea, mutta harmikseni kohtalaisen kuollut

ja kieltämättä korosti huoneen käytävämäisyyttä epäedustavissa määrin.

Olen miettinyt myös pirttikaluston maalaamista valkoiseksi.

Silläkin saattaisi saada aikaan jonkinmoisen optisen harhan,

jos ei muusta niin valosta.

 

 

Seinille tein muutamia tauluja jämälaudasta (tähän tyyliin).

Lisäksi mulla oli ollut ainakin pari vuotta jemmassa pätkä

jotain ikivanhaa muovimattoa.

Kehystin senkin tauluiksi.

 

Naisnäkövinkkelistä katsellen peili on aika kiva juttu saunallakin,

jotta suurinpiirtein tietää, minkä näköisenä sieltä poistuu.

Kyseinen kuvastin on uskoakseni jostain vanhasta peilipöydästä.

 

 

 

 

 

Haalin vanhoja lakanoita ja pöytäliinoja aina kun jostain halvalla tai mieluummin ilmaiseksi saan.

Nämä lakanat olivat suurelta osin tosi tahraiset ja reikäiset,

eli pidemmiksi verhoiksi niistä ei välttämättä olisi ollutkaan.

Onneksi ihanat pitsit olivat kuitenkin ehjät!

 

Valkoistahan tuo kangas on alunperin ollut ja sen värisenä olisin sen mieluusti pitänytkin,

mutta miehen huomautettua erittäin todennäköisestä nokeentumisesta

ja siitä johtuen joka tapauksessa edessä olevasta värinvaihdosta,

päädyin värjäämään verhot keväisen vaaleanvihreiksi.

 

 

 

Valaistuksena on vain elävää tulta.

Tuikut ja tulentekovälineet säilyvät kauniissa sikarilaatikossa

ja allekirjoittaneen ala-asteen puutyötunneilla tekemässä boksissa.

 

Ala-aste-aikaisia tekeleitä on myös löylyhuoneen puolella koristeena oleva kauha.

Jonkun muun tekemä hauska muka-mittari on lahjaksi saatu.

 

 

 

 

 

 

Viime syksynä vaivalla väsätyistä salavaverhoista toinen jouti valitettavasti jo hävitykseen,

mutta toinen, edelleen hyvässä kunnossa oleva, pääsi uuteen tehtävään.

Mielestäni se sopii paikalleen kuin olisi siihen suunniteltukin!

 

Tällainen ikuisuusprojekti tämä. Hiljaa hyvä tulee, vaikka tekisi mieli ajatella, että mitä pikemmin sen parempi..

Kivaa ja toivottavasti aurinkoista viikonjatkoa kaikille!