Kesäunikot.

Edellinen postaus oli jo sen verran kuvarikas, että en enää viitsinyt koittaa näitä siihen tunkea. Toisaalta, ehkä nämä ovatkin siinä määrin ihania, että ansaitsevatkin erillisen esittelyn? Kuvia on edelleen ihan liikaa, vaikka kovasti yritin karsia kaikkien niiden arviolta miljoonan otoksen joukosta vain parhaat.. En oikein osannut.

Arvoisat naiset ja herrat, saanen esitellä teille hurmaavan hienot yksivuotiset kaunottaret, silkki- ja pioniunikot!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mun estetiikantajuni vaan kertoo, että heidän ulkomuotonsa on poikkeuksellisen hehkeä ja että he ovat aivan uskomattoman upeita. Myös monenlaiset öttiäiset tuntuvat heistä pitävän. Unikkoni ovat erilaisista siemenseospusseista, joiden sävyjen katsoin sopivan kauniisti yhteen. Ymmärtääkseni (ja toivottavasti!) molemmat myös kylväytyvät itse. Pioniunikkoa on tulossa vielä parina eri punaisen sävynä ja liki mustana, pulleaa nuppua on jo paljon!

Oikein aurinkoista ja iloista viikonloppua kaikille!

Toivottuja tuloksia ja oppineisuutta.

Joku siellä ehkä muistaakin, kuinka viime kesänä pähkäilin ja ihmettelin, kun en mielestäni ollut keväällä kylvänyt silkkikukkaa ja silti sitä penkistä puski. Päädyin tekemään pienen testin. Tulos on erittäin toivottu, silkkikukka siis kylväytyy itse! Minun silmissäni tuo ominaisuus nostaa kauniin kukkasen arvoa valtavasti. Näin ihania niistä taas tuli:

 

 

 

 

 

Voisinkin samalla kertoa kuulumiset muistakin kasvikokeiluista.

 

Vuorenkilpikylvös (josta viimeksi taidettu mainita täällä) homehtui. Kilpiangervo (täällä) ei näytä elonmerkkejä.

 

Rauniokilkka (myöskin täällä) sen sijaan näyttää erinomaisen hienoja merkkejä, se ihan kukkiikin! Varmasti joka ainoa siemen iti! Jouduin kylläkin tekemään niin, että siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt koulia pikkutaimet omiin potteihinsa, kiireistä johtuen koulin suoraan penkkiin ja ilmoitin taimille että taistelkaahan paikoistanne. Iso osa tietysti menehtyi. Kokeilin toukokuussa suorakylvöäkin ja sekin toimi varsin hyvin, taimet ovat tosin paljon pienempiä eivätkä kuki.

Kenties joku muistaa myös viimekesäisen oppimattomuuteni.. Nyt on edes vähäisissä määrin opittu: zinniat eli oppineittenkukat kukkivat! Opittavaa on vielä, ainakin kärsivällisyydessä. Meinaan sitä, että pitäisi malttaa odottaa kevään kylvöjen kanssa, ettei tule näitä hujoppeja, jotka täytyy tukea terassin kaiteeseen.. Aika nättejä ovat joka tapauksessa, ja jännän vihertäviä.

 

 

 

Sitten seuraa suuri ja sekalainen kuvasatsi joitakin tällä hetkellä kukkivia ihanuuksia.

 

Suloisimpana niistä tänä keväänä kylvetty lemmikki.

 



 

 

Hieman myöhäinen särkynytsydän.

 

 

 

Tuliunikot.

 

 

Krasseja kasvimaan laidalta.

 

 

Ensimmäiset liljat. 

 

Ja ensimmäinen, yksinäinen malva, jonka tarkempi nimi on hakusessa.

 

 

Jalopähkämö.

 

 

 

Kehäkukkia, palstalla hekin. 

 

Punaisena myyty pinkki ruiskaunokki. 

 

 

Sekä hurjan räikeä keltajapaninangervo.



 

Nyt tämä pienesti oppinut toivottaa teille oikein kaunista ja kukkaisaa viikonjatkoa!

No se perunamaa!

Se on yhtä perunaa. Välissä voi toki koittaa joku voikukka tai nokkonenkin olla, mutta eihän sitä tuolta pottuviidakosta näe. Hyvä niin. Poissa silmistä, poissa mielestä, vai miten se menikään.. Pari nuppuakin löysin, kun etsimällä etsin.

 

 

 

Herneet kukkivat sievästi ja ensimmäiset palonlittanat on suurella nautinnolla herkuteltu. Ne ovat aina yhtä ihania!

 

 



 

Minikasvarin tomaateissa on jokunen nuppu viimein auennut ja paljon kukkaa vaikuttaisi olevan tuloillaan. Paprikatkin näyttävät ihan lupaavilta. Tehkää maukkaat ja suure(hko)t sadot, jookos?

 



 

 

 

Avomaankurkut kasvavat hienosti ja valtaavat autonrenkaitaan kiitettävästi. Ps. Bongaa nokkos- ja voikukkavauvat!

 

 

 

 

Salaateista on saatu jo ruokapöytään asti ja porkkanat kerran harvennettu. Harvennetut hyvillä mielin syöty, nam.

 

 

 

 

M U T T A.

 

Kohtalaisen kokoinen ja herkullisen näköinen retiisisato meni sivu suun. Kiitos tai syytös luultavasti fasaanille, joka eräänä yönä oli hiipinyt palstalle ja syönyt yöpalansa seisovasta retiisipöydästä. Toivottavasti maistui! Lisäksi pavut ja kyssäkaali eivät itäneet toisellakaan kylvöllä, ja suippokaali on aivan järkyttävän huonovointisen oloista. Vaan eipä haittaa, jos ihan rehellisiä ollaan, sillä niin paljon kaikkea niin mukavaa on tulossa. Satoja odotellessa..

 

Kaikkea hyvää niille mukaville siis, ja viikonlopunjatkoja teille!

Ei pöllömmät?

Heräteostin tuossa jokin aika sitten H&M:lta pari settiä keittiöpyyhkeitä, kun olivat niin edukkaita (kaksi kappaletta alle kahdella eurolla!). Toinen setti jäi alkuperäiseen tarkoitukseensa keittiöön ja toista muka säästelin hetken, kunnes totesin, että en mä niille parempaakaan käyttöä keksi, ja ompelin niistä tyynynpäälliset olohuoneeseen.

Yhdestä tällaisen:

 

Ja toisesta toisenlaisen (eli yllättävän helpon pötkön):

Vinkkinä vielä: keittiöpyyhkeet ovat monesti ihan täydellisen mittaisia pötkötyynynpäällisiksi, eikä niitä siis täydy leikellä. Pötkön kiristysnarut olivat pyyhesettien päällä rusetteina, eli niitäkään ei tarvinnut mitenkään operoida.

Nyt lähden ulos, koska muuten loppuvat vuorokauden tunnit kesken!

Kivaa torstaita kaikille!

Kukkia ja kehuja.

Tämä mun pihasta puutarhaksi -operaationi on vielä kokonaisuutena niin keskeneräinen, että kukkivaa löytyy harmillisen vähäisesti. En malta perustaa yhtä penkkiä kerrallaan, mutta olen niin pihi tai vaihtoehtoisesti sen verran rahaton, että maltan (tai ainakin yritän) kasvattaa ison osan siemenestä. Mulla on siis monta penkillistä pieniä taimia. Kenties siksikin olen turvautunut yksivuotisiin, jotka kukkivat samana kesänä ja mielellään siementävät kukkiakseen seuraavanakin.

Mielestäni hyvä esimerkki sellaisesta kesäkukasta on silkkiunikko.

Tämä yksilö oli viime syksynä kylvetyistä ensimmäisenä kukassa

ja on kaunis pari ainoana hengissä selvinneelle jaloakileijalle.

Punavalkoisella ei vaan voi mennä mettään.

 

Valkoista on enemmänkin.

Ensi kesänä myös, jollen näitä napsi esimerkiksi maljakkoon tai poista kukinnan jälkeen.

Hento ja herkkä tapaus on nimeltään joko kesäraunikki tai kesäharso, riippuen siitä keneltä kysyy.

Rakastuin häneen viime kesänä, jätin osan kylväytymään, osasta otin siemenet talteen

ja taisinpa myös ostaa pussillisen lisää.

 

Viime kesäisistä siementäneenä kukkii tuliunikkokin.

Se saa kyllä siirtyä, ei nimittäin sovi värinsä puolesta tähän penkkiin.

Tuliunikko on siitä hauska, että kukat ovat auki ainoastaan aurinkoisella säällä, muutoin ne pysyvät tiukasti supussa.

Seurana silkinhohtoinen silkkiunikko.

 

  

Verenpisara ei ole riippamallia, mutta varsin rennosti kuitenkin kasvaa.

Laitoin sen nojailemaan etuoven luokse kaidetta vasten ja ylihän se siitä pyrkii.

Hyvin kaunis on ja ihastuttavan ahkera kukkija.

 

 

 

Kukkaa ovat tehneet myös miinanköynnökset, mustasilmäsusannat ja päivänsinet.

Ahkeruudesta heitä ei kylläkään voi kehaista: kukka siellä toinen täällä.

 

 

 

Kurjenkello päätyi kukkapenkkiin hieman vahingossa:

poimin viime kesänä kukkakimppua pellon reunalta ja tämä tarttui juurineen mukaan.

Iskin sen multaan ja ajattelin, että katsotaan kuinka käy.

Hyvin kävi.

 

Niittyhumala sen sijaan on bongattu ja pelastettu nurtsilta ihan tarkoituksella.

Nyt se kasvaa Ville-koiran muistopenkissä, johon tietysti halusin myös villejä kasveja.

 



Nurmikolta löytyy myös apilaa, jota on paikoin suloisina ryppäinä.

Pörriäisten suosimina valkoisina mattoina.

Mua ei henkilökohtaisesti juurikaan haittaisi, vaikka nurtsin tilalla olisi tätä ja sammalta.

 

 

 

Keväällä ostettu loistojasmike 'Tähtisilmä' yllätti ihanasti ja kukkii sievästi jo ensimmäisenä vuonnaan.

Istutin sen paraatipaikalle pihan "uudelle" alueelle

ja aikomuksena on perustaa sen ympärille oikein komea ja näyttävä perennapenkki.



Yllätti muuten tämäkin:

taisin sittenkin saada yhden hyvin pienen ja hyvin hitaasti kasvavan keijunmekon!

 

Vielä viimeinen yllättäjä.

Osaisikohan joku kertoa, mikä käenkaali on kyseessä..?

Se on ilmestynyt erääseen penkkiin ihan ykskaks,

ja mä olen sitä välillä käynyt ihmettelemässä, mutta en tarkemmin tunnista.

Kiitos jo etukäteen, jos joku jotain tästä tietää!

 

Kiitoksista tulikin mieleeni..

Sain äskettäin kiittelevän, kehuskelevan ja hehkuttavan, siis erittäin ilahduttavan tunnustuksen MehtäPirtistä. Suuresti kiitosta, kehua ja hehkutusta sinnekin! Todella mukava tunnustus!

 

Kirjoita postaukseen kiitos jollekin blogille tai bloggaajalle. Vaihtoehtoisesti voit kehua blogia, johon palaat kerta toisen jälkeen tai hehkuttaa meille muille blogia, joka on inspiroinut sinua. 

Suosittele. Mukaan saa laittaa pienet perustelut tai tarinan. Näin sinä ja minä saatamme myös löytää lukulistallemme jotain uutta ja ihanaa. Haastetta saa jakaa eteenpäin omassa blogissa ja haastekuvan saa napata halutessaan mukaan. Laitetaan hyvä kiertämään.

 

 

 

Tykkään tosi paljon tosi monesta seuraamastani blogista ja varmasti tykkäisin tosi monesta minulle vielä tuntemattomastakin. Tällä kertaa kehuni lähtevät seuraaviin osoitteisiin, joista löytyy mahtavia, tällä hetkellä erityisen ajankohtaisia eli enimmäkseen puutarha-aiheisia blogi-aarteita:
 

 

Ihan pihalla ja välillä sisällä

gardenia

Anun puutarha

MARIAN KOTI JA PUUTARHA

Tontti 559m²

Hannala

Mielen Lumoa
 

 

Jollette jo ole näihin blogeihin tehneet tuttavuutta, suosittelen lämpimästi! Ihania ja inspiroivia jokainen, täynnä kesää ja kukkasia ja toinen toistaan upeampia puutarhoja.

Hyvää maanantaita, vielä parempaa viikkoa ja ihan parasta heinäkuuta!