5.8.2012

Uinu, uinu, lemmikkini.

Otsikko ei valitettavasti viittaa Stephen Kingin tuotantoon.

Eilen oli inhottava ja surullinen päivä. Vanhin koiraystävistämme, Ville, jouduttiin lopettamaan. Se oli jo melko vanhuudenvaivainen, joten olihan se toisaalta parempikin, että sai lähteä riittävän ajoissa. Mutta siltikin, tuntuu tosi kurjalta ja harmittaa varsinkin miehen puolesta. Hänellä ja Villellä on takana pitkä ja hieno yhteinen taival.

Tässä muutamia kuvia ystävän viimeisistä hetkistä ja hurjasta palkintosaaliista, jonka se elämänsä aikana hyvällä työllään keräsi.











Toivottavasti Ville on nyt jossain kauniissa paikassa.
Sellaisessa, missä on paljon pupuja.

8 kommenttia:

  1. Onpa surullinen uutinen! Voimia teille!

    VastaaPoista
  2. Oivoi, kamalan surullista. Koiran – tai minkä tahansa pitkäikäisen lemmikin – kuolema on oikeasti ikävä juttu koko perheelle, siitä on minullakin kokemusta (ja valitettavasti jonkun vuoden päästä kokemus taas toistuu). Olen kyllä ihan varma, että Ville on erittäin runsaspupuisessa paikassa.

    Komean ja valppaan näköinen koira hän kyllä oli. Mistä lajista pokaalit ovat peräisin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, lemmikeistä tulee monesti melkein liiankin läheisiä ja menetys tuntuu kamalan pahalta. Ei ole yhtään liioiteltua kutsua lemmikkiä perheenjäseneksi tässäkään mielessä..

      Kaikki pokaalit on saatu jäniksenajo-kokeista. Ville tosiaan oli oikein valpas koira myös työssään :)

      Poista
    2. Oo, taitava on ollut jäniksenajaja. Hienot pokaalitkin, voi että!

      Kyllä kaikki ajan kanssa helpottaa. Ja vielä on sanottava, että ihana tuo viimeinen kuva.

      Poista